|
1 sarja (10 injektiopulloa)
| Määrä: | |
|---|---|
▎ 5-amino-1MQ -rakenne
Lähde: PubChem |
Molekyylikaava: 10CH 11N 2+ Molekyylipaino: 159,21 g/mol CAS-numero: 685079-15-6 PubChem CID: 950107 Synonyymit: 5-amino-1-metyylikinolinium；PMX593N4N3 |
▎ 5-amino-1MQ tutkimus
Molekyylinen tausta
5-amino-1-metyylikinolinium (5-Amino-1MQ tai 5A1MQ) on pienimolekyylinen kinoliniumyhdiste, jota on tutkittu nikotiiniamidi-N-metyylitransferaasin (NNMT) estäjänä. PubChem listaa emokationin 5-amino-1-metyylikinoliniumkationin CID 950107:llä, jonka molekyylikaava on C10H11N2+ ja jonka molekyylipaino on 159,21 g/mol. Jodidisuola on listattu erikseen PubChemissa, joten kokeessa käytetty kemiallinen muoto tulee tunnistaa vastaavasta tutkimuksesta tai analyyttisestä dokumentaatiosta.[7]
Tutkimuksen edistyminen
JoAnne J. Babula ja kollegat antoivat vehikkeliä tai 5A1MQ:ta kerran päivässä ruokavalion aiheuttamille liikalihaville (DIO) hiirille 28 päivän ajan. Pitkittäisiin mittauksiin sisältyi kehon koostumus, verensokeri ja plasman insuliini, kun taas maksan histopatologia, kiertävät biomarkkerit, plasman farmakokinetiikka ja kudosjakauma arvioitiin tutkimuksen päätepisteissä. Kirjoittajat raportoivat annosriippuvaisista eroista kehon painon ja rasvamassan kasvussa, suun glukoosin sietokyvyssä, insuliiniherkkyydessä, hyperinsulinemiassa, maksan rasvakudoksessa, makrofagien infiltraatiossa, maksan triglyserideissä ja valikoiduissa verenkierrossa olevissa biomarkkereissa 5A1MQ-ryhmissä. Erillisissä farmakokineettisissä kokeissa tutkittiin suonensisäistä, oraalista ja ihonalaista altistusta ja kudosten jakautumista iän ja kannan mukaisissa hiirissä.[2]
Andrea L. Dimet-Wiley ja kollegat tutkivat 22–24 kuukauden ikäisiä hiiriä, jotka oli määrätty istuvaan tai progressiiviseen painotettuun pyöräilyryhmään, jossa oli vehikkeli- tai 5A1MQ-altistus. Tutkijat arvioivat pitovoimaa, juoksukykyä, jalkapohjan taivuttajan vääntömomenttia, väsymystä, lihasmassaa, kuidun ominaisuuksia, poikkileikkauspinta-alaa, intramyosellulaarista lipidipitoisuutta sekä luuston ja lihaksen proteomisia ja metaboloisia profiileja. Raportoidussa tutkimuksen ajankohtana istuvat 5A1MQ-käsitellyt hiiret osoittivat noin 40 % paremman pitovoiman kuin istuvat kontrollit, harjoitteluilla hiirillä oli noin 20 % suurempi pitovoima kuin istuvat kontrollit, ja yhdistetty harjoitus plus 5A1MQ -ryhmä osoitti noin 60 % vahvempaa pitovoimaa kuin istuvat kontrollit. Kirjoittajat raportoivat myös eroista intramyosellulaarisessa lipidipitoisuudessa, gastrocnemius-kuitujen poikkileikkauspinta-alassa ja molekyyliprofiileissa tutkimusryhmien välillä.[3]
Kuva 1. Pidonvoiman, kehon painon ja juoksukyvyn mittaukset on raportoitu iäkkäillä hiirillä, jotka on määritetty istuvaan tai progressiiviseen painotettuun pyörällä juokseviin ryhmiin, joissa on ajoneuvo- tai 5A1MQ-altistus.[3]
22 kuukauden ikäiset hiiret satunnaistettiin progressiiviseen painotettuun pyöräilyyn (PoWeR) tai istuvaan (Sed) ryhmiin, joissa oli 5A1MQ tai vehikkelikontrolli [A]. Pituussuuntaisia ruumiinpainomittauksia, pitovoiman testausta, kehon painon mukaan normalisoitua pitovoimaa ja juoksumatkatietoja analysoitiin lähdejulkaisussa [BE] kuvatuilla tilastollisilla menetelmillä. Keskimääräinen +/- SEM ja raportoitu merkitsevyystestaus on esitetty alkuperäisessä kuvassa.[3]
Catherine M. Sampson ja kollegat tutkivat 5A1MQ:ta yhdessä vähäkalorisen ruokavalion korvaamisen kanssa ruokavalion aiheuttamissa liikalihavissa hiirissä. Verrattuna pelkkään ruokavalion korvaamiseen, yhdistetty ryhmä osoitti suurempia muutoksia kehon painossa ja rasvamassassa, korkeampi vähärasvaisen painon suhde, pienempi maksan ja lisäkiveskudoksen paino sekä eroja maksan rasvan kertymisessä. Kirjoittajat raportoivat, että useat kehon koostumuksen ja maksan rasvaisuusmittaukset yhdistetyssä ryhmässä lähestyivät arvoja, jotka havaittiin iän mukaisessa laihassa ruokavaliossa. Rasvakudosten metabolominen analyysi tunnisti myös muutoksia ketogeenisissä aminohapoissa ja metaboliiteissa, jotka liittyvät energia-aineenvaihduntareitteihin.[4]
Ololade Awosemo ja kollegat kehittivät ja validoivat LC-MS/MS-menetelmän 5A1MQ:n kvantifioimiseksi rotan plasmassa ja virtsassa. Kromatografisessa erotuksessa käytettiin ACE Excel C18 -kolonnia ja monireaktion seurantaa positiivi-ionitilassa. Kalibrointikäyrät olivat lineaarisia 10 - 2500 ng/ml, ja kirjoittajat ilmoittivat, että päivän sisäinen ja päivän välinen tarkkuus ja tarkkuus täyttivät tutkimuksessa käytetyn +/-15 % bioanalyyttisen validointikriteerin. Uuton saanto, matriisivaikutukset, laimennoksen eheys ja näytteen stabiilisuus arvioitiin myös. Menetelmää sovellettiin sitten rotan farmakokineettisiin kokeisiin suonensisäisen ja oraalisen antamisen jälkeen. Kirjoittajat ilmoittivat, että keskimääräinen terminaalinen eliminaation puoliintumisaika oli 3,80 +/- 1,10 tuntia suonensisäisen annon jälkeen ja 6,90 +/- 1,20 tuntia oraalisen annon jälkeen. Oraalisen biologisen hyötyosuuden arvioitiin olevan 38,4 % tutkimuksen olosuhteissa.[5]
Kuva 2. Mainitussa farmakokineettisessä tutkimuksessa 5A1MQ:lle raportoitu keskimääräinen plasmakonsentraatio-aikaprofiili rotilla yhden suonensisäisen ja suun kautta antamisen jälkeen.[5]
Serra Akar ja kollegat testasivat 5A1MQ:ta pitoisuuksina 0,1 - 500 uM HeLa kohdunkaulan karsinoomasoluissa. Solujen elinkelpoisuus arvioitiin MTT-määrityksellä, kun taas qRT-PCR:ää ja Western blottausta käytettiin valittujen geenien ja proteiinien ilmentymisen päätepisteiden tutkimiseen. Kirjoittajat raportoivat pitoisuudesta ja ajasta riippuvaisista HeLa-solujen lisääntymisen vähenemisestä, morfologisista muutoksista, jotka ovat yhdenmukaisia apoptoosin kanssa, lisääntyneestä ZEB1-, SIRT1- ja CD16-mRNA:sta, vähentyneestä TWIST- ja SERPIN1-mRNA:sta ja alentuneesta fosfo-Akt- ja SIRT1-proteiinin ilmentymisestä. Samassa tutkimuksessa kirjoittajat eivät raportoineet merkittävästä vaikutuksesta HEK-293-solujen lisääntymiseen testatuissa olosuhteissa.[6]
Tutkimuksen rajoitukset
Yllä tiivistetty tutkimus on pääosin prekliinistä ja sisältää ruokavalion aiheuttamia liikalihavia hiiriä, iäkkäitä hiiriä, farmakokineettiseen analyysiin käytettyjä rottia sekä viljeltyjä HeLa- ja HEK-293-soluja. Erot lajeissa, mallin suunnittelussa, altistusreitissä, tutkimuksen kestossa, ruokavaliossa tai harjoitteluolosuhteissa ja mitatuissa päätepisteissä rajoittavat näiden tutkimusten suoraa vertailua eivätkä vahvista turvallisuutta tai tehoa ihmisillä.[2-6]
Kemiallinen muoto on toinen näkökohta. PubChem erottaa 5-amino-1-metyylikinoliniumemokationin (CID 950107) jodidi- ja kloridisuoloistaan. Kirjallisuudessa ja kaupallisissa kuvauksissa voidaan käyttää nimeä 5A1MQ eri muodoissa, joten kokeellisissa vertailuissa tulee ottaa huomioon kussakin tutkimuksessa käytetty tarkka vastaioni, materiaalin identiteetti ja analyyttinen karakterisointi.[7]
CCOCER Peptides esittelee 5A1MQ:ta vain laboratoriotutkimukseen ja analyyttiseen käyttöön. Sitä ei ole tarkoitettu ihmis- tai eläinlääkintäkäyttöön. Yllä kuvattu tutkimus tiivistää kolmansien osapuolien julkaisuissa raportoidut havainnot, eikä se ole lausunto kliinisestä tehosta, turvallisuudesta, diagnoosista, hoidosta, ehkäisystä tai käyttöohjeesta.
