|
1 sarja (10 injektiopulloa)
| Määrä: | |
|---|---|
▎ Glutationitutkimus
Molekyylinen tausta
Glutationi (GSH), joka tunnetaan myös nimellä L-y-glutamyyli-L-kysteinyyliglysiini, on tripeptidi, joka koostuu glutamaatista, kysteiinistä ja glysiinistä. Toisin kuin tavanomainen a-peptidisidos, glutamaattitähde on kytketty kysteiiniin y-karboksyyliryhmänsä kautta. Molekyyli sisältää kysteinyylitiolia (-SH), joka on sen rakenteen pääasiallinen redox-aktiivinen ryhmä. PubChem luettelee pelkistetyn glutationin CID 124886:lla, jonka molekyylikaava on C10H17N3O6S ja molekyylipaino 307,33 g/mol.[6]
Tutkimuksen edistyminen
Zeng Jiayu ja kollegat kehittivät mitokondrioihin kohdistetun fluoresoivan koettimen (MTTP), joka pystyy erottamaan kysteiinin ja glutationin (GSH) kahdella eri emissiosignaalilla. Koetinta käytettiin mittaamaan mitokondrioiden kysteiinin ja GSH:n muutoksia ferroptoosin ja sen eston aikana. H9C2-soluja käyttävässä happiglukoosin deprivation/reoxygenation (OGD/R) -mallissa kirjoittajat käyttivät MTTP:tä visualisoidakseen muutoksia näissä tioleissa koeolosuhteissa, jotka liittyvät sydänlihaksen iskemiaan/reperfuusiovaurioon.[1]
Kuva 1. Graafinen mekanismi ferroptoosin seuraamiseksi OGD/R-indusoidussa MI/R-vammassa MTTP:n kautta [1].
Jiao Liu et ai. tutki GSH:n roolia kuproptoosissa käyttämällä haiman ductal adenocarcinoma (PDAC) -solulinjoja ja hiiren kasvainmalleja. Kirjoittajat raportoivat, että GSH kelatoi kuparia tioliryhmänsä kautta ja vähensi mitokondrioiden kupariin liittyvää proteotoksista stressiä koeolosuhteissa. Heidän mekanistiset kokeensa osoittivat, että ES-Cu lisäsi NFE2L2-proteiinin stabiilisuutta ja sääteli GSH-synteesiin liittyviä geenejä, kun taas SLC25A39 osallistui GSH:n kuljettamiseen mitokondrioihin. NFE2L2-GSH-SLC25A39-reitin geneettinen esto lisäsi kuproptoosiin liittyviä vasteita tutkituissa solu- ja hiirimalleissa.[2]
Kuva 2. Parannettu NFE2L2-proteiinin stabiilius ja aktiivisuus kuproptoosin aikana [2].
(A, B) Western blot- ja qPCR-analyysit NFE2L2:n ilmentymisestä PDAC-soluissa kokosolu-uutteissa ES-Cu:lla (100 nM, 1:1) 6–24 tunnin ajan käsittelyn jälkeen (n = 3 biologisesti riippumatonta näytettä, *P < 0,05 verrattuna kontrolliin, ANOVA-testi). (C) CHX-hajoamismääritys NFE2L2-proteiinin hajoamiskinetiikalle PANC1-soluissa CHX-käsittelyn (50 µg/ml) jälkeen ilman 100 nM ES-Cu:ta tai 2 µM MG132:ta 15–60 minuutin ajan (n = 3 biologisesti riippumatonta näytettä, *P ANO Vs. 0X). ACTB:tä käytettiin lastauskontrollina. (D) PDAC-solujen NFE2L2-transkription aktiivisuusmääritys ES-Cu:lla (100 nM) 6–24 tunnin ajan käsittelyn jälkeen (n = 3 biologisesti riippumatonta näytettä, *P < 0,05 verrattuna kontrolliin, ANOVA-testi). (E) Kuva-analyysi NFE2L2:n lokalisoinnista PANC1-soluissa ES-Cu:lla 24 tunnin käsittelyn jälkeen. Tanko = 15 μm.
Gurung et ai. tutki glutationin aineenvaihduntaa argininomeripihkahappoasiduriassa (ASA) käyttämällä kohdennettua metabolomiikkaa yksilöillä, joilla oli ASL-puutos, ja hiirimalleissa. Kirjoittajat raportoivat glutationin ehtymisestä yhdessä kysteiinin käytön muuttumisen ja antioksidanttireittien muutoksen kanssa. Prekliinisissä hiirillä tehdyissä tutkimuksissa lipidi-nanohiukkasiin kapseloitu ihmisen ASL-mRNA paransi ASL-aktiivisuutta, ureageneesia ja mittasi glutationin aineenvaihdunnan päätepisteitä. Tässä tutkimuksessa arvioitu interventio oli pikemminkin ASL-mRNA-hoito kuin eksogeenisen glutationin antaminen.[3]
Wang et ai. valmisti palladiumnanokiteitä mikroaaltosynteesillä ja kehitti nanoentsyymipohjaisen kolorimetrisen menetelmän GSH-määritykseen. Määrityksessä käytettiin GSH-tioliryhmän ja palladiumnanokiteiden välistä vuorovaikutusta katalyyttisen värireaktion muuttamiseksi. Kirjoittajat ilmoittivat lineaarisiksi havaitsemisalueiksi 3–40 µM ja 55–110 µM, havaitsemisrajan ollessa 0,14 µM. Menetelmää arvioitiin myös seeruminäytteissä, ja alkuperäisessä tutkimuksessa raportoidut palautumisarvot.[4]
Chen et ai. kehitti rodamiini-Gd(III)-pohjaisen fluoresoivan/magneettisen resonanssin dual-modaalisen anturin (RG) GSH:n havaitsemiseen. GSH:n läsnä ollessa koetin synnytti koordinoituja fluoresenssi- ja magneettiresonanssisignaalin muutoksia. Kirjoittajat raportoivat noin 5 ms:n vasteajan ja 2,47 μM:n havaitsemisrajan, minkä jälkeen he käyttivät koetinta kaksoismodaaliseen GSH-kuvaukseen hiirimallissa.[5]
Kuva 3. Anturin RG suunnittelustrategia GSH-ilmaisua varten.
Tutkimuksen rajoitukset
Yllä tiivistetyt tutkimukset käsittelevät erilaisia tutkimuskysymyksiä, mukaan lukien fluoresenssisensori, solukuolemamekanismit, perinnöllinen aineenvaihduntasairaus, kolorimetrinen kvantifiointi ja kuvantamisanturin kehitys. Useimmissa näistä tutkimuksista mitattiin endogeenistä GSH:ta tai käytettiin GSH:ta analyyttisenä kohteena sen sijaan, että arvioitiin ulkopuolista glutationimateriaalia. Tulokset, jotka on saatu H9C2-soluista, PDAC-malleista, ASL-puutteellisista koehenkilöistä tai hiiristä, analyyttisistä seeruminäytteistä ja kuvantamismalleista eivät siksi ole suoraan vaihdettavissa keskenään.[1-5]
Pelkistetty glutationi on kemiallinen kokonaisuus, jonka PubChem tunnistaa nimellä CID 124886.[6] Lainatun kirjallisuuden kokeelliset havainnot eivät vahvista erikseen toimitetun tutkimusmateriaalin identiteettiä, puhtautta, turvallisuutta tai kliinistä suorituskykyä. Tulkinnan tulee pysyä sidoksissa kussakin lähteessä kuvattuun tarkkaan malliin, analyysimenetelmään ja materiaaliin.
COCER Peptides esittelee glutationia ainoastaan laboratoriotutkimukseen ja analyyttiseen käyttöön. Sitä ei ole tarkoitettu ihmis- tai eläinlääkintäkäyttöön. Yllä kuvattu tutkimus tiivistää kolmansien osapuolien julkaisuissa raportoidut havainnot, eikä se ole lausunto kliinisestä tehosta, turvallisuudesta, diagnoosista, hoidosta, ehkäisystä tai käyttöohjeesta.
